maanantai 22. lokakuuta 2012

Syyslomalla opittua: 1km /h on aika haipakkaa!

Törmäsin pari viikkoa sitten Facebook-päivitykseen koskien erästä Endomondo-käyttäjää, joka aloitti juoksuharrastuksen 18 kuukautta sitten ja läpäisi nyt 100km Rio Del Lago -ultrajuoksun.

Koko homma tuntui niin uskomattomalta, että surffailin sitten lisää tietoa tästä henkilöstä. Slenderalla Newman on reilusti keski-ikäinen amerikkalainen nainen. Hänen kuntoiluhistoriansa käy ilmi yksityiskohtineen Endomondo-profiliista. Ryhdyin pikimmiten kliksuttelemaan kohti hänen oletettavasti kovia personal bestejään: Cooper 2.22 km, 10 km 1h01min, puolimaraton 2h13min, maraton 4h57min.

Mitä ihmettä - tuollaisia rupuaikoja ja täti vetelee 100km ultria? Öö. Ja tä? Ei käy! Sitten katsoin liikunnan määrää: tänä vuonna jo yli 6700 kilometriä jalkaisin!

Tässä oli jotain merkillistä, joka jäi korvan taakse kutittelemaan.   Jonkinlainen synapsien takkupampula.

Tällä viikolla olimme sitten syyslomalla.  Siinä jossain vaiheessa mökin kattoa illalla tuijotellessa kehkeytyi sellainen ajatus, että kokeilisiko että jaksaisiko ylläpitää neljän vuorokauden ajan 1km /h keskinopeutta. Eikös se tunnukin äkkiseltään naurettavan helpolta tavoitteelta!
Juoksin ensimmäisenä päivänä Pallaksen suuntaan, 18 kilometriä, ja seuraavina kahtena reilut 12km lenkit. Viimeisenä päivänä kehitin nerokkaan suunnitelman jolkotella Muonioon tekemään voittoisa lottolappu, joka kylläkin keskeytyi (onnekseni) siihen että juomarepun putkisto jäätyi jo hyvissä ajoin menomatkalla.  Hölköttelin siinä parinakin päivänä Speden Mesopotamia -nimisen erämaakämpän ohi. Spede on siellä kirjoitellut mm. Uuno Turhapuro -elokuviensa käsikirjoituksia. En tiedä, onko se Uunon ansiota vai minkä mutta rupesin siinä sitten oikein kovastikin miettimään että miksi ylipäätään pitäisi olla kiinnostunut siitä, että kuinka monta kilometriä tunnissa joku juoksee. Jos nyt jotain on ihan pakko mitata, niin eikö voisi mitata vaikka sitä että kuinka paljon ihminen etenee vaikka nyt lyhimmillään yhden vuorokauden aikana. Yhden kuun kierron aikana, vuodessa tai vaikka elämänsä aikana.  Tämä tuntihomma taitaa olla ihan nykyihmisen hömpötyksiä.
Sitten toisekseen. Onko metri, tai kilometri ollenkaan edes oikea yksikkö matkan mittaamiseen. Metrihän ei ole mitään konkreettista. Jos esimerkiksi juokset radalla tarkkana poikana täsmälleen yhden kierroksen, voit järkytykseksesi huomata että et ole edennyt senttiäkään.

Ei mennä nyt tähän. Nyrjähtäähän ne aivot väemmästäkin!

No jokatapauksessa, sain neljässä päivässä kasaan vain  noin seitsemänkymmentä juoksukilometriä, josta  keskinopeudeksi tulee hurjat 0.69 km /h.  Oikea vastaus väärään kysymykseen on siis se,  että juoksen enimmillään noin 690 metriä tunnissa.

Vaikka tästä nyt voikin päätellä, että viimeisetkin järjen hivenet jäätyivät jänkhälle, niin viikko noin muuten teki oikeinkin kutaa eli tennaria ja olo on kaikinpuolin elpynyt. Kotiin tultuakin juoksetutti jopa siinä määrin, että osallistuin Team Raholan järkkäämälle Pyhäjärven ympärijuoksulle ja hilpaisinpa vielä illalla pienen lenkin joka johti siihen että viikon juoksukilometreiksi kertyi oikeastaan aika vaivatta ennätykselliset 100km.

Ilmoittauduin myös Rautaveden maratonille, joka juostaan 3.11. En ole vielä ihan varma millä filosofialla siellä juoksisi, mutta Uunon hengessä jokatapauksessa. Lapissa on kaunista.





1 kommentti:

  1. Hienoa pohdintaa. Ja rispektit Newmanille!

    Itse pidän yleensä aina välipäivän/salipäivän juoksupäivän jälkeen mutta aikataulullisesti on pitänyt nyt tehdä vähän toisin ja tuntuu sopivan itselleni ihan hyvin. Viimeisen 24 tunnin aikana 26 kilometriä joten just ja just yli 1km/h!

    VastaaPoista