sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Selkärangaton vuoristoradassa

... menee ihan lyttyyn, jos ei ole jonkinlaista keinotekoista tukirankaa.

Itselleni se tukiranka on rutiinit. Pystyn yllättämään itseni päättäväisyydellä sekä liikunnan että energian sisäänsyötön kontrollin suhteen, mikäli pitäydyn samassa ennalta tiedossa olevassa rutiinissa päivästä toiseen.

Jos rutiineihin tulee häiriö, kuten vaikkapa juoksulenkit katkaiseva flunssa, dominot kaatuvat. Kun yksi asia prakaa, seuraavaksi annan periksi jostain toisesta pienestä asiasta, se aiheuttaa seuraavan muutoksen ja lopulta asiat karkaavat täysin kontrollista.

Jos on esimerkiksi lenkillä, tai soutulaitteella, on hankala syödä jääkaappia tyhjäksi. Samoin, kun iltaisin on jotakuinkin samanlaiset rutiinit, on suhteellisen helppo kahlita primitiiviset ydintalvea varten syömisvietit. Ja jos ei itse onnistu itseään kontrolloimaan, niin sitten jotenkin säälittävästi esim. se toimii jonkinlaisena sosiaalisena kontrollina, jos tietää puolison olevan talossa. Tätä en oikeastaan edes ymmärrä, ehkä siinä on jotain samaa kuin salaa tupakoimisessa.

Nyt olin flunssassa ja viikonlopun yksin kotona lasten kanssa.

Yritän tässä sanoa, että asiat ovat menneet tän projektin kannalta päin sitä itteensä viime torstaista alkaen. Kuntoilut jäivät flunssaan, ja olen mättänyt joka ilta naamaan suurinpiirtein kaiken mitä kaapista löytyy.

Ja yllättävän paljon sitä löytyy. Eilen illalla katsoin elokuvan Nude Nuns with Big Guns (en suosittele, se on lumoavasta nimestään huolimatta todella surkea). Alastomat nunnat muistuttivat maitotuotteista ja niinpä inspiroiduin syömään jogurtin, ja sitten toisenkin. Ajattelin näiden jälkeen kömpiväni onnellisna ja kylläisenä sänkyyn.

Istahdin kuitenkin vielä ihan hetkeksi tietokoneelle, ja vilkaisin nopeasti keittön kulmakaappiin, tuonne yllätysten runsaudensarveen. Löysin sieltä Subwaysta peräisin olevan sipsipussin. Sieltä saa sellaisen terveellisen Subway-aterian yhteydessä. :) Koska olen reipas kuntoilijalaihduttajapoika, en tietenkään ollut sitä syönyt. Enintään laittaisin muutaman pikkusipsinpalan joskus iltasalaatin päälle. Söin sen nyt ilman salaattia! Sitten söin toisen samanlaisen. Ja kas, kaapissa oli myös tyttären synttärikakusta ylijäänyt pikkusuffelipussi. Ja oho, jääkaapista löysin kokonaisen palvikinkkuleikepaketin, ja ihan vaan pari voileipää. Kurlasin alas litran lonkerolla - ISO KURKO!!. Meni siinä vielä jotain muutakin, mutta en nyt sentään onneksi muista. Tämä kaikki tapahtui noin 1h aikana. Mikään ei edes maistunut hyvältä. Yhteensä tässä pirtelössä oli varmaankin arviolta jotain 2500kcal.



Itseasiassa edellisten vajaan viidentoista vuoden aikana kerryttämäni läskikerrokset perustuvat varmaan isolta osin nimenomaan tuollaiseen mättösyömishäiriöön.

Siitä ei ole varmaankaan kovinkaan iso askel johonkin oikeaan Bulimia-tyyppiseen.

Jotenkin kuvittelin, että olisin kasvattanut itselleni jo jonkinlaisen selkärangan - tai hienosti sanottuna "elämäntapamuutoksen", joka jotenkin jo ainakin auttavasti suojaisi näiltä mättökohtauksilta. Oho! Olenkin edelleen ihan oma itseni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti