Huono häviäjä

Rinkkajuoksuprojekti on paketissa, ja olen alkanut sulatella suunnitelmaani lopettaa Läskimaija-blogi tähän seitsemään vuoteen tai sittenkin jatkaa Selänteen one more year -hengessä vielä, jos keksin hyvän, hauskan kivan ja kannustavan projektin. En ole tuon asian suhteen tullut hullua hurskaammaksi, mutta sen olen huomannut että suhteeni liikuntaan ja kilpailuun on tragikoomisen kompleksinen.

Aiemmin kirjoitin Kilpailemisesta, ja kerroin vihaavani sitä. Se on kuitenkin vain puolet totuudesta. Inhoan kilpailemista. Paitsi, jos olen paras.

Jos käytössäni olisi aikakone, menneisyydestäni löytyisi monta hetkeä, jossa pikku Maija tarttuu väistämättömän häviön edessä pelilautaan  ja viskoo raivon vallassa nappulat pitkin huonetta.

Inhoan kilpailua, mutta vielä enemmän inhoan häviämistä.

Ratkaisuksi tähän paradoksiin olen kehittänyt lähestymistavan, jota hyödynnän kattavasti kaikilla elämänaloilla. Muutamia valittuja taisteluita lukuunottamatta vältän kaikkea kilpailua ja siihen pakotettuna lyön läskiksi ja häviän tietoisesti. Tuolloin tiedän, etten edes yrittänyt.

Olen huono häviäjä. Lisäksi:

- En halua liikkua vain huvikseni. Päämäärätön rutiininomainen juoksentelu ei kiinnosta vaan tuntuu päättömältä.
- Kuitenkin nautin siitä tunteesta, kun olen liikkunut.
- En halua kilpailla ainakaan ketään sellaista vastaan, jonka voin joutua joskus kohtaamaan. Etäinen sarjakuvahahmomainen vastus maailman toisella laidalla on ok.
- Jos kuitenkin kilpailisin, haluaisin olla paras, mieluiten maailman.
- Oikeastaan haluaisin kiskoa kehostani irti ihan kaiken, mihin se pystyy.

Keksi siinä sitten kivoja kannustavia liikuntatavoitteita.

Vantaan maraton 8.10.2016: Ei täällä.

Vantaan maratonilla juoksin rinkan kanssa maratonin, mutta en oikeastaan kirjoita siitä. (Ks. Ilta-Sanomat, Kestävyysurheilu.fi, Vantaan Sanomat, Uusi Lahti)

On sosiaalinen ympäristön ja ystävien kanssa läsnä oleva palanen, liikettä, lihaksia ja motoriikkaa kontrolloiva osa, kuulo, näkö ja keskusyksikkö. Minulle mullistavinta juostessa tapahtunutta on se, kun  tajunnan osat ikäänkuin toisaalta erkanevat mutta toisalta välittävät toisilleen tiedon paremmin jäsenneltynä ja olennaisemmin kuin ikinä. 

Ulkopuolisen tarkkailijan silmiin näyttää siltä, että katse on tyhjä ja sisäänpäin kääntynyt. 

Oikeastaan minusta tuntuu, että juuri siitä onkin kyse. Tuossa tilassa ulkoa silmien kautta sisään välittyvä valo ja kuvat siirtyvät nimenomaan sisäänpäin. Sillä, mitä ympärillä tapahtuu ei ole merkitystä ennenkuin sillä on merkitys.

Aiemmin olen kokenut vastaavan tunteen vasta monta tuntia kestäneen liikuntasuorituksen jälkeen. Täyden matkan triathlonin loppuvaiheilla tai ultrajuoksussa. Rinkan kanssa juostessa olen saanut kokea sen jokaisella puolimaratonilla ja erityisesti Vantaan koko maratonilla.

MIELETöN KUHINA joka päässä käy ennen starttia. Olenko kunnossa, onko geelit mukana, tuliko rinkka punnittua, muistinko kiittää Eeri-Maria, onko kamera laturissa, toimiiko Endomondo. Tsemppiä sinullekin! Startti PAM! Onko kamera suorassa, toimiiko jalat. Jaksanko. Mikä tuo tunne pohkeessä oli? Riittääkö teho. No moi sullekin! Mahtava ilma hyvää juoksua!  Tippuuko mulla housut jalasta. Kulkeeko?  "Ai, 27 kiloa, hienoa juoksua sullekin.

BAM!

Rinkan kanssa jaksamisen kannalta vaikea ja mielenkiintoinen kohta on noin 30 minuutin paikkeilla.  Taktiikkani rinkkajuoksuissa on ulosmitata kukin kehon energiavarasto mahdollisimman tehokkaasti. Mahdollisimman kauas ja niin nopeasti kuin mahdollista ennenkuin vatsa/selkälihakset alkavat pettää ja juoksuasento sortua.

Juoksun alussa lihakset pursuavat tehokkaimpia mahdollisia energian lähteitä. Watteja on käytössä maksimimäärä.   Kun nämä energiat loppuvat, tulee eteen mahdoton tilanne ja epäjatkumo. Se on hankala tilanne. Joitakin minuutteja, hankala arvioida kestoa, tuntuu siltä kuin kaikki mitä sisällä ja ulkona ja päässä tapahtuu; informaatio, lihakset, sietokyky romahtaisivat vääjäämättä sisäänpäin.


BAM! HILJAISUUS.

Ja sitten. Tuntuu kuin aiemmin käytössä olleiden tietoisuuden palasten oheen nousisi jokin uusi, jolle kaikki välittyy järkevästi jäsenneltynä. Uusi taso. Tai sitten vain kaikki turha kuhina, hermojen sirinä ja ajatusten särinä loppuu.  En tunne kipua, tai tunnen mutta se ja kramptikin ovat vain edukseni tuotettua tietoa. Kuulen bändin soittavan ja näen lapset radan varressa. Keskustelu tuottaa iloa. Lauri viidan runo omassa lokerosaan. Ihana harmonia.

Kilometrit taittuvat kuin poimuajossa. Kaikki tapahtuu rauhallisesti, mutta ajan kulua ei silti huomaa.  "Maali näkyy! Manuaaliohjaukseen!"

Matka toiseen ulottuvuuteen. Sitä juoksu joskus ja parhaimmilaan on.

Vantaa maraton - liveseuranta

Huomenna  lauantaina 8.10 klo 11:00 alkaen juostaan Vantaan maraton. Itse juoksen 27.22 kg  (60 paunaa) painava rinkka selässäni. Yritän rikkoa voimassa olevan Guinnessin ennätyksen ao. hommassa. Lue taustoja täältä: Ilta-Sanomat.

Koska olen nörtti, olen nykertänyt tapahtuman etäseurantaa varten sivuston, jossa mikäli se sattumalta toimii voi seurata juoksun edistymistä. Seuranta löytyy osoitteesta http://www.fatventure.com/gwr/

En ota juoksuun mukaan läppäriä.. jos esimerkiksi tietokanta päättää seota tai bitti menee muuten solmuun, voi olla hyvinkin että sivusto menee pimeäksi. Siinä tapauksessa seurantaa voi jatkaa Endomondo-profiilini (eteneminen reitillä) ja Facebook-sivuni kautta (video). Myös Vantaan maraton tarjoaa live-seurantaa.

http://www.fatventure.com/gwr/

Uusi Lahti-juoksu - hui, juoksu luista!

 Lisäpainojuoksuharrastukseni sai alkunsa jo viime vuoden syksyllä, mutta vasta maaliskuun lopulla synapsit ja ajatukset lukittuivat kohteeseen: Tehtävä avaruudessa syntyi.

Ja nyt, melkein vuotta myöhemmin: se on siinä, kovat viimeistelyjuoksut rinkan kanssa on tehty!

29.8 Tampere maraton
10.9 Tampere puolimaraton (2:13:57)
16.9 Espoo Rantapuolikas (2:05:05)
25.9 Uusi Lahti-juoksu (2:00:30)

Minä olen tältä projektilta jo suurimman palkintoni saanut. Se on motivoinut minut haastamaan itseni ja olen nauttinut  selviytymistaistelun tunteesta. Lisäksi olen pari kertaa nähnyt a-haa pilkahduksen kun olen kertonut jollekulle siitä kuinka hykerryttävältä minusta tuntuu ajatus siitä että ylipainoiset ovatkin oikeastaan supervahvoja. Sitä ei vaan huomaa, ennenkuin painon heittää selkään.

Tänään juoksin viimeisen raskaan harjoitusrinkkapuolimaratonin Uusi Lahti-juoksussa. Se sujui siis hienosti.

Lähdössä järjestelykuntaan kuulunut  Riku Marttinen punnitsi rinkkani siltä varalta, että meno maistuu. Maistui se.

Viimeisen neljän viikon aikana tekemäni neljä raskasta juoksua tuntuvat viimeistelleen hermotuksen tai jotain joka vaaditaan siihen että lihakset ja juoksutekniikka hyväksyvät ajatuksen rinkan kanssa juoksusta ja toteuttavat sen kevyimmällä mahdollisella tavalla.

Nyt tarvitsee vain osata ottaa sopivan rennosti kaksi jäljellä olevaa viikkoa Vantaan maratoniin. Vantaalla on kaikki edellytykset selvitä hengissä ja ajoissa maaliin. 

Kuva: Uusi Lahti-juoksu

SM-maratonin voittanut Aki Nummela haastattelussa.

Pidän mahdollisena, että mikäli ensi viikonloppuna alkaa hermostuttaa liikaa, osallistun Pirkan hölkkään. Mutta enintään kevyen repun kanssa, jossa on PALJON eväitä. :D

Laihduttamisesta, syömisestä, ahmimisesta ja lisäravinteista

Silloin tällöin joku kysyy, että miten olen laihduttanut. Lyhyt vastaus on, että minulla avain laihtumiseen on se että minä en laihduta.

Jos  on taipumusta ahmimiseen, kuten minulla, ei kannata "laihduttaa". Raju laihduttaminen on hyvä keino hankkia ahmintahäiriö. Jos ahmintahäiriö on jo valmiiksi hankittuna, niin laihduttaminen tai tiukka syömisten kontrolli on tehokas keino vahvistaa sitä. (ks. Mielenterveystalo: irti ahminnasta)

Aina joskus kuitenkin vieläkin teen sen amatöörivirheen että yritän laihduttaa. Näin kävi mm. vuoden vaihteen julistuksessani. Onneksi laihtuminen ei kuitenkaan ollut projektin päätavoite, vaan vain yksi keino sen saavuttamiseksi.  Onneksi tajusin virheeni ajoissa, ja luovuin mielettömästä painonpudotusharhastani ja keskityin sen sijaan  tavoitteeseen. Rinkkajuoksutavoitetta kohti pyrkiessäni olen laihtunut muutamia kiloja tänäkin vuonna. Laihtuminen itsessään ei ole tavoite, se on sivutuote siitä että menee jotain oikeaa tavoitetta kohden.

Toistolla tehoa. Olen siis laihtunut vuodesta 2009 reilut 50 kiloa siksi, että en ole laihduttanut.

Vaikka tähän nyt kirjoitan pari erikoisuutta syömisestäni en kannusta koittamaan samaa. En edes tiedä onko näillä asioilla ollut vaikutusta omankaan ahmintani kurissa pysymiseen, mutta viimeiset kahdeksan kuukautta ovat sujuneet ongelmitta. Iso osatekijä on  varmasti kuitenkin  myös se, että olen todella motivoitunut onnistumaan rinkkaprojektissani.

* Lievä erikoisuus: lounas arkipäivisin, noin neljänä päivänä viidestä, on tällainen:

 - paistinpannulle rasiallinen herkkusieniä tai vastaava määrä kanttarelleja, 4 kananmunaa, feta-olivii-juusto -rasia.

* Friikki-tason erikoisuus: iltapala, on lähes jokapäivä tällainen

-  2 prk (5dl) tomaattipurskaa,
-  1 prk (4dl) tomaattichilimurskaa
-  runsaasti chiliä (esim. poppamies savunaga, tai mitä tahansa)

=> sekoitetaan
=> mikroon

Syön siis joka ilta n. 1.5 litraa chili-tomaatti-keittoa. Joku voisi sanoa, että sehän se vasta onkin ahmimista. Ehkä onkin, mutta siksi en ahmi jotain muuta. Minulla jää siitä hyvä, tyytyväinen ja energinen  olo. Ahmisesta sen sijaan jäisi hävettävä, väsynyt ja itseensä pettynyt olo.

Muutoin syön terveellisesti, normaalisti ja melko säännöllisesti noin 5 ateriaa päivässä.

Käytän tilaisuuden myös tunnustaakseni syömäni lisäravinteet.

En ole tähän päivään mennessä juuri lisäravinneasioista viitsinyt kirjoitella, koska minusta etenkin tässä asiassa kannattaa käyttää ihan omaa harkintaa eikä varsinkaan antaa painoarvoa kenenkään sattumanvaraisen maallikkonettihörhön jutuille. Ihan vain avoimuuden takia kerron siis, että:

- Olen syönyt jo monta vuotta säännöllisesti beta-alaniinia. Se nostaa ehkä lihaskestävyyttä.

- Syön säännöllisesti Vogelin Vital Power kapseleita. Ruusujuurta, kaurauutetta ja magnesiumia.

- Syön Zinkosan sinkkitabletteja, niissä on sinkin lisäksi C-vitamiinia. Erityisesti syön silloin, jos olo tuntuu flunssaiselta.  Flunssan sairastaa näin ehkä  muutaman päivän lyhyempänä. (hs.fi)

- Ja punajuurihommistani olenkin jo kertonut.

Älä ota tästä esimerkkiä. Todennäköisesti ruokavalioni ja syömäni lisäravinteet ovat yksittäin haitallisia ja yhdistelmänä hengenvaarallisia. Itse olen päätynyt tähän tällä hetkellä hyväksi havaitsemaani kombinaatioon harjoittamalla  tantrista internet-googlailua ja haitilaista woodoota.

Miksi sitten edes kirjoitin tämän, jos ei kerran ollutkaan tarjota maagista ohjenuoraa ja reseptiä seurattavaksi?

Minusta tuntuu, että ainakin itselläni niksi on se että löytää ihan omat  rutiinit, tavat ja tottumukset joilla "löysin rantein" saa pidettyä syömisen järkevänä päivätasolla.   Eikä niiden tapojen ja tottumusten tarvitse olla mitenkään ihmeellisiä hienosti nimettyjä dieettejä, tieteellisiä tutkimuksia ja ulkoa asetettuja totuuksia. Riittää, että omaan systeemiinsä uskoo. Vaikka se olisi sitten niinkin omituinen, kuin omani.

Espoon Rantapuolikas - Sparta!

 Tampereen puolimaratonilla viime viikonloppuna syntyivät ainekset uuteen Guinnessin maailmanennätykseen aiheena nopein puolimaraton kantaen 27.2 kg (60 paunaa) rinkkaa ja juoksu oli aivan huikean mahtava kokemus. Maalissa mielettömän palkitseva olo, ja juuri sellainen selviytymiskamppailu, joka motivoi harjoittelemaan.

Tosiasia kuitenkin on, että ilman Fredrikiltä ja Pertulta matkan vaikeina kohtina saamaani tukea en tiedä miten olisi edes käynyt. Härmälän nousujen jälkeen olin aika pihalla, tuntui että kone keitti yli päässä, jaloissa ja keskivartalossa ja en ollut kaukana kippaamisesta. Tämä yhdistettynä loppuaikaan 2:13:57 pani oikeasti miettimään, onko minulla mahdollisuuksia selvitä maratonista yhtä painavan rinkan kanssa ja ainakaan alle nykyisen ennätyksen 4:39:09.

Tiedossa oli kyllä, että Tampereella ei ollut ihan optimaaliset olosuhteet kolmesta syystä:

a) lähdössä huomasin että energiageelit olivat tippuneet pakettiautoon
b) olin kerennyt käydä vasta parilla juoksulenkillä pariviikkoisen flunssan jälkeen
c) Tampereella oli vuodenaikaan nähden kuuma, jotain 20 astetta.

Erityisesti lämpö on rinkan kanssa juostessa  todellinen ongelma. Tehoa ensinnäkin on käytössä  huomattavasti isompia wattimääriä, kuin lisäpainotta juostessa, Käytännössä maksimaalista ylläpidettävää tehoa koko ajan, poistettavaa lämpöä syntyy paljon. Samanaikaisesti rinkka selässä estää hieman lämmön haihtumista. Kun ja jos sitten kriittinen lämpötila kehossa ylittyy, tuntuu siltä kuin hetkessä tehoista tippuisi noin 30%, tajunnan tila laskee ja meno hyytyy. Päässä soi ydinhälytyksen summeri: "core meltdown core meltdown!". Tältä tuntui Tampereelta 15-20 km kohdalla.

Siksi oikeastaan jo maanantaina päätin, että homma on uusittava Espoossa ja käytännössä koettava että jos a), b) ja c) ovat kunnossa, niin homma hoituu. Ei ole ollenkaan sama asia luulla tietävänsä, että voi onnistua... oli pakko mennä kokeilemaan. Tuntui siltä, että minun on saatava onnistunut juoksu, että voin päässäni ajatella selviäväni maratonista.

Strategia Espooseen oli: Sabaton soimaan ja täysiä alusta loppuun. Söisin  kolme geeliä 5, 8, ja 14 km kohdalla ja pidän tahdin toivoen että yli viisi astetta viileämpi sää estää core meltdownin.

Kuva: ONEVISION.fi

En muista paljoakaan siitä, mitä juoksun aikana tapahtui. Ajatukset olivat jollain meta-tasolla. Sabatonin rytke oli ajanut itse-suggestion tilaan ja viimeisen kilometrin aikana soi Sparta. Hoin päässäni "Sparta, Sparta, Sparta. Sparta. Sparrrta. Sparrtaaa. Maaliviiva. SPARRRTAAAAA!!!!" se tulikim täysi suusta ääneen. Mitalinojennukseen valmistautunut nuori mies hyppäsi täysin oikeutetusti säikähtäen puoli metriä taaksepäin.


Espoossa vatsalihakset kestivät, enkä kokenut samanlaista täydellistä juoksutekniikan romahdusta kuin Tampereella. Lähetän siis Guinness World Recordsille tuloksen 02:05:05.

Kisa-strategia Vantaan maratonennätysyritykseen on nyt selvä. Varovaisuus alussa ei auta mitään. LÄhden lähes maksimitehoilla, se on suurinpiirtien 5:45 /km vauhtia rinkan kanssa. PIdän vauhdin niin pitkään kuin pystyn. HYvällä tuurilla selviän näin jonnekin 25-30km paikkeille. Loppumatkan menen niin kovaa kuin pystyn. Hyvällä tuurilla maaliin asti.

Sparta!

Tampere Puolimaraton 2016 - lääkitys ON kohillaan!

27.2 kg (60 paunaa) rinkan kanssa juoksemani Tampere Puolimaraton kuvakertomuksena. Lue lisää Aamulehdestä täältä ja  täältä.
Kiitos Perttu ja Fredrik!
 

Lääkitys ON siis kohillaan! Huomenna ohjelmassa puolimaraton Espoon Rantamaratonilla. Toimitan todistusaineistoa Guinness World Recordsille vasta ensi viikolla, siltä varalta että Espoossa sattuu vahinko.