Mainitsinko jo, että
Olympia-matkan triathlon. Kuulostaa paaljon hienommalta, kuin vaikka "varttimatka" tai "perusmatka". Eniveis, mä tein sen! Osallistuin
olympia-matkalle Hämeenlinnassa triathlonin kuntosarjassa 30.7.
Oikeastaan jo ennen kisan alkua selvisi, että tänään kaikki menee hienosti. Sain parhaan mahdollisen numeron. Tuota numeroa odottaessa kävi ilmi, että paikalla oli ainakin pari-kolme muutakin ensikertalaista, se rauhoitti mieltä lisää.
Numerolapun saatuani ystävällinen mieshenkilö opasti, miten se kiinnitetään. Kävi ilmi, että lapun nurkka taitetaan, kierretään kuminauhan ympäri ja kiinnitetään siihen hakaneulla. Tällä kuminauhalla se sitten pannaan roikkumaan triathlonistiin, pyöräillessä lappu takana, juosessa edessä.
Tässä vaiheessa oli selvinnyt, että lähtöpaikka sijaitsi n. 500 metrin päässä siitä, mihi olin parkkeerannut autoni. Hieman myöhemmin minulle selvisi myös, että tämä tarkoitti sitä että varusteiden säilytykseen valitsemani nerokas pahvilaatikko-metodi ei sittenkään ollut nerokas. Jouduin kantamaan ensin paikalle laatikkoni, ja sitten vasta hakemaan pyörän - hieman kokeneemmat hurauttivat paikalle pyörällä varusteet urheilukassissa.
Myöhästyin kilpailuinfosta vain vartin, ja yritin seistä pokkana.
"Tällä miehellä sentään on kunnon renkaat!", sanoi vanhempi herrasmies joka katsasti pyörärivistöä ja pysähtyi sitten pyöräni kohdalle. Minullahan nimittäin on vanha maastopyörä, jossa SAIRAAN LEVEÄT Bontrager Hank läskirenkaat.
Kaikki muut olivat varustautuneet säälittävän kapeilla renkailla ja kaikenmaailman italialaispyörillä. Muutenkin, kun kääntelin päätä ja katsoin kilpakumppaneita, riemastuin: tämän lajin parissa on mahdollista todella satsata varusteisiin! :)
Pian tuli aika pukea päälle märkäpuku ja marssia rantaan. Ei jännittänyt hirveästi, koska viimevuotinen Vanajavesiuinti-kokemus oli kertonut sen, että avovesiuinti on uintia siinä missä muutkin. Uinti menikin kivasti, 1.5 km hieman reiluun puoleen tuntiin. Potkaisin joltain kanssakumppanilta lasit päästä, ja pyysin anteeksi.
Uinnista pyöräilyyn siirtyminen sujui kivasti, eikä uinti oikeastaan tuntunut jaloissa. Nappasin tässä vaiheessa yhden energiageelin ja hörpin hieman juomaa. Laitoin ajohanskat käteen, ja toiseenkin käteen, ja huomasin että muita meni molempien käsien sormien verran ohi vaihtopisteellä.
Pyöräily meni leppoisissa merkeissä. Keskinopeus vaihtoineen rauhallinen, hieman yli 24 km /h. Cervelo-kuskeja meni ohitse vasemmalta ja oikealta, ja aloin jo miettiä olenko kenties jäämässä jo viimeiseksi. Sitten onneksi sain kiinni erään toiisen ensikertalaisen. Tarjosin kaverille peesiapua, ja hän tarttui pyydykseen. Tuli tosi hyvä mieli, kun sain autettua jotakuta.
Vaihtopisteellä kaveri kiitti, lähti juoksemaan ja meni menojaan. Reitti oli aivan mahtava, koko ajan ihan Vanaja-veden rannassa. Onnekseni minulla oli aurinkolasit päässä, jotenkin nimittäin meinasin sujahtaa maaliportin ali ja läpi jo 2.5km kohdalla - onneksi joku yleisöstä huusi että "Älä vielä!". Jatkoin sitten kuuliaisesti vielä 7.5km lisää. Juoksu tuntui ihan kivalta, menin sellaista lenkkivauhtia, loppuaika juoksussa reilu tunti.
Uinti: 1.5km 00:33:32
Pyöräily 40km 01:40:35
Juoksu 10km 01:01:50
Luulenpa, että koitan tätä joskus toistekkin!
// 126.7 kg (-21.1kg)
