Neljä tuntia h-hetkeen - seuraa 85km Hoka Highland Flingiä livenä

Pikapika: 
Laskeuduimme noin kahdeksan tuntia sitten Standstedtin kentälle Lontoon kupeeseen, ja ajoimme sieltä noin 600km tänne Glasgowiin. Matkalta hankitut urheilujuomat on nyt lisätty reitinvarrelle toimitettaviin drop-bageihin (matka juostaan "unsupported") ja kaikki on valmista neljän tunnin yöunia varten.

Kisaan rekisteröityminen alkaa huomenaamulla 04:30 ja startti  on paikallista aikaa klo 06:00 (Suomenaikaa klo 08:00)

Piti kuitenkin mainita, että meillä on mukana päällä oleva känny, ja siihen parit lisäakut, joiden avulla toivon mukaan retkeämme voi seurata livenä osoitteessa http://www.endomondo.com/profile/86193

 Nyt unille mars!

ps. Juoksusta voit lukea lisää täällä: http://www.zen31010.zen.co.uk/highlandflingrace/

// EDIT 29.4.  Maalissa, ja kotona. Kirjoittelen muistot ehkä tänä yönä.  Latasin jo joitain kuvia nettiin.

 

Ergomaraton SM 2013, pronssia ja kääretorttua!

Jo kolme vuotta erityisesti kevättalven askareisiin on kuulunut Concept2 -soutulaitteen suhteellisen tiivis käyttely. Niin tänäkin keväänä.

Soutelun ohessa suoritin Netflix TV-kursseina mm. kaikki olennaisimmat Yhdysvaltojen armeijan eliittijoukkojen koulutukset. Näihin kuuluvat mm. US Ranger, US Marine Recon ja  Navy EOD, ihan vain muutamia mainitakseni. Perehdyin brittiläisten  SAS-joukkojen toimintaan  neljänä vuotena tuotetun materiaalin kautta. CV:ssä maininnan arvoisia lienevät myös. neuvostovakoojan koulutus, ajoneuvon käsittelytaidot sekä tropiikissa selviäminen.

Mikään näistä koulutusohjelmista  ei kuitenkaan täydellisesti valmista ihmistä sisäsoutumaratonia, Ergomaratonin SM-kilpailua, varten.

Huomasin tämän heti pian saavuttuamme tapahtumakeskukseen  Keravan Urheilijoiden Keupirtille kilpaillakseni sarjassa  miehet 40+.

Vain hetkeä myöhemmin, kun tytär oli ottanut oheisen kuvan jossa näennäisen rentoutuneena pitelen kilpailuvälineen kahvoja käsissäni, tein järkyttävän havainnon jonka seurauksena paniikin ja riittämättömyyden tuntemukset alkoivat levitä mielessäni:

Vasemmalle puolelleni asettui seikkailu-urheilija Juha Lehtonen, ja nosti viereensä valikoiman karkkeja (tyttären tiedustelutyön perusteella mitä ilmeisimmin Fazer-korporaation kehittämiä Ässä Mix -tuoteperheeseen kuuluvia makeisia), sipsejä ja - tässä kohtaa viimeisimmätkin itsevarmuuteni rippeet karisivat - valmiiksi paloiteltuja paloja kääretorttua.

Palasin ajatuksissani  opiskeluaikaan ja siihen, kuinka olin Vikkulasta ostanut markalla kääretorttuja lounaaksi vähintään päivittäin. Kuinka olin saattanut unohtaa juureni, salaisen aseeni, kääretortun. Kohtalo ei antaisi tätä anteeksi.  Samoin ajatuksiin palasi juomareppuun sekoittamani noidan padan lailla sihissyt ja kuplinut battery hydro + gatoradejauhe + hera ja vesi -sekoitus. Kerettiläinen hipsteri! Siis minä! Kääretorttu, se se on tosimiesten energian lähde! 

Ajatus oli itselleni siinä määrin monimutkainen ja lamauttava, että aivan yllättäin huomasin kilpailun julistetun jo alkaneeksi.

Edellisellä viikolla olin  yrittänyt opetella soutamaan tavoitevauhtia, joksi olin asettanut 1:58 / 500m.

Ilahduin kun huomasin, että ainakin ensimmäiset kilometrit pysyin tässä tahdissa ilman kohtuutonta rimpuilemista. Ensimmäisen 15 minuutin jälkeen soutulaitteen mittari näytti keskinopeudeksi 1:57:90 / 500m.

Olimme sopineet tyttären kanssa tarkan strategian:  mikäli en näytä silmämääräisesti puolikuolleelta taikka ääntele omituisesti korahdellen, hän työntää juomarepun putken suuhuni noin 15 minuutin välein, muutoin oman harkinnan mukaan.   Battery-hydro-Gatorade-jauhe-vesi-Hera -sekoitus olikin todellinen elämys!

Vieressä Lehtosen Juha oli jo nappaillut makeisia suuhunsa, ja souti karkuun kovaa vauhtia. Kuulin jonkun mainitsevan lukemat 1:54:xx ja jotain. Kisan kärkimies Juha Karttunen eteni vielä kovempaa.

Elämä jatkui 15 minuutin siivuissa, ja olen melko varma, että vähintäänkin kerran näin sivusilmässäni  Lehtosen nappaavan kobramaisella otteella maasta kääretortun palan, heittävän sen ilmaan ja nappaavan sen vaivattoman näköisesti suihinsa kuin leikitellen ilman että soututahti häiriintyi lainkaan.

36 kilometrin, ja noin kahden tunnin kohdalla  muistin muutamia muita asioita, joita sunnuntaina klo 12:00 voisi tehdä sen sijaan että hinkkaa itseään rullilla metallitangon päällä. Onneksi juuri silloin kisaorganisaattori Pentti Soini heitti sisään soittimeen Gangnam stylen ja väänsi volyymit kaakkoon. Samalla henkioppaani Jasonin sanat kaikuivat voimallisna muuten ontossa pääkopassani:

"Vaikka et olisi harjoitellut mielestäsi täydellisesti, tunnet sinnikkyytesi paremmin kuin koskaan".

Samaan aikaan aurinko tuli esiin kuun takaa. Tapsa oli kiitänyt paikalle maastopyörällään, ja kysyi "miten menee". No nyt viimeistään meni älyttömän hyvin.

Tiesin, että jaksaisin pitää tahdin sopivana loppuun asti ja paikkani kisan kolmantena.

Samalla tajusin, että kokenut seikkailu-urheilija Lehtonen kääretorttuineen olisi saavuttamaton, ja Karttusen kerrottiin olevan jo viimeisellä tuhannella. 

Draaman ja Räikkösen nopeimpien kierrosten innoittamana kysyin Soinin Leenalta "mitkä ovat tähän asti kovimmat lukemat ruudulla loppukirissä".  Laskin tahtia noin 500 metriä ennen maalia ja keräilin voimiani. Sitten jäljellä oli 100 metriä.

Tuossa tilanteessa en muistanut niitä vaaratekijöitä, joita Battery-Gatorade-Hera80 -juoma yhdessä äärimmäisen ponnistuksen kanssa aiheuttaa ruuansulastuselmistölle ja suolistolle vaan latasin peliin kaiken, saaden  hetkellisesti ruudulle lukeman 1:16:xx / 500m. Wohoo!

Maalissa olin  kokonaisaikaan  2 tuntia 48 minuuttia 16 sekuntia.

Pian sain kaulaani elämäni ensimmäisen palkintosijaa kuvastavan mitalin: sisäsoutumaraton  SM-pronssia 2013 - miehet 40+.

Isot kiitokset kisan järjestäneille Keravan Urheilijoille ja erityisesti Soinin Pentille ja Leenalle. Ergomaraton tekee keväästä odottamisen arvoisen!

Onnea kisan voittaneelle Karttuselle ja toiseksi kiitäneelle Lehtoselle. Ensi vuonna haastan teidät ja itseni entistä rajummin. Kääretortulla, PRKL!!!

SM-mitalistit 2013 (Miehet 40+ h): Jussi Kallioniemi (pronssia), Juha Kartunen (kultaa) ja Juha Lehtonen (hopeaa) - sekä kisan puuhamies Pentti Soini.

ps. Ensi lauantaina starttaamme Jasonin kanssa Skotlannissa klo 06:00 (Suomessa 09:00) 85 kilometrin Hoka Highland Fling ultrajuoksulle. suunnitelmissa on mahdollistaa reaaliaikainen seuranta sateellittipaikannuksen ja Endomondo -palvelun avulla. Seuraaminen onnistuu valitsemalla lauantaina Endomondo-profiilissani näkyvä tuorein "Jussi Kallioniemi is out running" -jumppa.  Eli siis täällä (sitten ensi lauantaina 27.4., jos muistan kytkeä seurannan päälle) :D

Jää-hä!

Taannoin tulin luvanneeksi, että jos Suomen joukkueemme voittaa Ultimate ENDOrser -kisassa, juoksen järven jäällä shortseissa ja T-paidassa. No, mehän voitettiin!

Olimme jäsenmäärässä suurin joukkue. Ohitimme viimeisellä kisaviikolla siihen asti johtaneen USA:n joukkueen.

Jääjuoksu kuitenkin lykkääntyi ja lykkääntyi, koska ensimmäisessä ultrassani  sain rasitusvamman vasempaan nilkkaan. Sitten kun se parani, juoksin synttäripäivän kunniaksi 40km. Järjestin rasitusvamman oikeaan nillkaan. Välissä oli myös kolme flunssaa ja yksi mahatauti. Kaikenlaista pikkuvaivaa.


Nopeasti lämpenevä sää, auttoi kuitenkin lopulta päivän valinnassa.  Toteutuimme  siis jääjuoksuspektaakkelin eilen Jasonin kanssa. Tänään, päivää myöhemmin, jäät eivät todennäköisesti olisi enää kestäneet, vettä on satanut nyt 14 tuntia yhtä soittoa.



Koska olemme molemmat jo pitkään olleet kiinnostuneita paljasjalkajuoksukokeilusta, juoksimme vielä lopuksi pienen sakkoringin ilman kenkiä.


Saavuttuame "maaliin" yleisöstä kuului pikku-T:n riemastunut huudahdus: "Te ette tippuneetkaan jäihin!". Sitten saunottiin. Mahtava päivä!

Kätevä hoito-opas rasitusvammoihin, suolistosairauksiin sekä muihin terveysongelmiin

Varsin usein vielä nykyaikanakin törmää harhakäsitykseen, jonka mukaan terveysasioissa kannattaa hyödyntää alan ammattilaisten asiantuntemusta. "Mene lääkäriin", ne sanovat. "Käy ainakin varmistamassa asia ortopedillä", toiset säestävät.

Kuten kaikki hyvin tietävät, asiantuntijalle ajan saaminen on hankalaa, vaivalloista ja  palvelut ovat kalliita.  Miten joku ventovieras ihminen voisi lyhyen tutkimuksen ja suullisen kuvauksen perusteella mitenkään muodostaa mitään muuta kuin ennakko-olettamuksiin perustuvan näkemyksen. Pahimmassa tapauksessa joudut riisumaan sukkasi ja näyttämään sen miten huonossa kunnossa kyntesi ovat. Joudut paljastamaan, mahdollisesti jopa naislääkärille, häpeämäsi mahakummun ja lähes poikkeuksetta joudutaan tutkimaan peräsuoli.

EI ENÄÄ! Kas, me eletään informaatioyhteiskunnassa. Tiedon valtatieltä ne ratkaisut löytyvät. Tarvitaan vain itseluottamusta ja kyky yhdistellä löytynyttä tietoa. Ja siihen meidät ihmiset on luotu, sinutkin! Koen velvollisuudekseni jakaa tämän tiedon ja rohkaista: sinä itse  olet itsesi paras asiantuntija!

Nykyajan cybertohtorin lääkärinlaukkuun kuuluvat:

- Google
- YouTube
- Keskusteluryhmät
- Kuvahaku

Esittelen nyt näiden työkalujen käyttöperiaatteet omakohtaisen kokemuksen kautta. Olen toiminut alalla jo kuusi vuotta.

Vuonna 2007 ajoin syystä, jota en enää muista, Seinäjoen kautta Laihialta Nokialle. Olin hieman riemuissani, osin siksi että olin liikkeellä autolla jolla en yleensä aja mutta erityisesti siksi, että suunnittelimme juuri mullistavaa GPS-paikannukseen perustuvaa pelikonseptia  jonka lopputuloksena syntyisi viihdekäytön lisäksi myös massiiviset määrät hyötytietoa joka ratkaisee ongelmat liikenneruuhkista reitinoptimointiin sekä tarjoaa ratkaisun myös ajonaikana tylsistymiseen ja sen aiheuttamiin vaaratilanteisiin. Joka tapauksessa, olin siis  tässä tilanteessa riemuissani ja todennäköisesti siksi ostin  tilanteeseen nähden vaatimattoman vajaan kilon pussin lakritsia, jonka söin tyytyväisesti ynähdellen jo hyvissä ajoin ennen Parkanon Shelliä.

Muutamia tunteja myöhemmin ynähtelin yhä edelleen, mutta nyt syy oli aivan infernaalinen mahakipu. Nokkelasti oivalsin varsin pian, että eräs normipäivästä poikkeava tekijä oli lakritsi. Mahakipu oli sitä luokkaa, että en valitettavasti pystynyt hyödyntämään desktop-tietokonetta tiedonhakuun, vaan jouduin surffailemaan vuoden 2007 kännykkä-internetillä.  Tiedonsiirron nopeuttamiseksi kytkin kuvien latauksen pois käytöstä.

 Lähdin purkamaan tilannetta seuraavasti:

- Googletin avainsanoilla lakritsi ja vatsakipu. Ahaa! Kävi välittömästi selväksi, että nämä kaksi esiintyvät erittäin usein yhdessä.
- Nyt tutkailin syvällisemmin tuntemuksiani. Painelin mahaani ja yhdistelin tuntoja Google-tuloslistauksen sivukohtaisessa tekstinäytteissä viliseviin avainsanoihin. SUOLITUKOS.
- Suomi24 -keskustelufoorumilla sain vihiä ja syventävää lisätietoa siitä, että lakritsi todellakin aiheuttaa yleisesti, suorastaan poikkeuksetta, suolitukoksia.
- Seuraavaksi hain hieman lisätietoa suolitukoksesta ja sen vaarallisuudesta. KUOLEMA, KUOLIO.
- Tilanteen vakavuudesta huolimatta säilytin luonnollisesti analyyttisen otteen. Se on tärkeää. Kokosin löydetyt tiedot Google-täsmähauksi: LAKRITSI, SUOLITUKOS, KUOLEMA.
- Päädyin Vauva-lehden keskustelupalstalle. Siellä kokeneet äidit vaihtavat tietoja erityisesti vauvoihin ja muihin ihmisiin liittyvistä ongelmista ja aiheista. Esimerkiksi Fretti-koirat saattavat ahmia kokoonsa nähden ylettömiä määriä lakritsia. Lopputuloksena on usein suolitukos, josta seuraa kuolema jos ei reagoida erittäin nopeasti.
 

Wikipedia: Fretti

- Huusin vaimolle sängystä yläkertaan keuhkot tyhjäksi dramaattisesti: "MULLA ON SUOLITUKOS! Fretti-koirilla tää johtaa tosi usein kuolemaan."
- Vaimo vastasi lakonisesti: Frettikoiras. Fretti on jyrsijä.

Joitakin minuutteja myöhemmin suoleni räjähti, eikä kyseessä ollut tukos.

Olin siis osunut diagnoosissani hyvin lähelle oikeaa lopputulosta. Tämän tapauksen yhteydessä huomasin kuitenkin hyödylliseksi käyttää tiedon louhinnassa apuna myös Google-kuvahakua ja sittemmin, internetin tiedonsiirtonopeuksien kasvettua olennaisesti, myös Youtube-videohakuja.

Näiden modernien työkalujen avulla olen viimevuosina kyennyt laajentamaan toimialuettani mm. ortopediaan. Sanonkin nyt ohimennen vinkkinä, että jos olette lisänneet juoksua parissa viikossa esimerkiksi 20 kilometristä noin kahteensataan per viikko, saattaa olla että jaloissanne tuntuu jonkinlaisia epämiellyttäviä tuntemuksia. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista. Suomenhevosilla on erittäin usein kavioissa pystymurtumia.

Vuonna 2008, Pekingin Olympialaisissa jaettiin urheilijoille markkinointitarkoituksessa 50 000 rullaa kinesioteippiä. Tämä toimi alkusysäyksenä sille, että vain muutamassa vuodessa kinesioteipit ovat tulleet tavallisenkin harrastajaurheilukansan tietoisuuteen.

Jätän lukijan oman mielikuvituksen varaan sen, kuinka mullistaviin lopputuloksiin voikaan päästä yhdistämällä Google-Youtube-Keskusteluryhmä -analyysin ja sen pohjalta räätälöidyn tee-se-itse-kinesioteippauksen.

Paljon hyvää munkkia!

// Läskimaijalla on nyt Facebook-sivu. Löydät sen täältä!

Erinäiset taudit ja rasitusvammat on voitettu. Kevätaurinko möllöttelee taivaalla päivä päivältä kuumempana huutaen "Ulkoile!". Viimeisen parin viikon aikana olen hiljalleen alkanut totuttamaan jalkoja juoksuun.

Maanantaina täytin 40 vuotta. Juhlistin merkkipäivää heräämällä vähän ennen kuutta, pakkaamalla juomarepun ja lähtemällä juoksemaan munkkikahveille kohti Pyynikin näkötornia. Osuin Rajasalmen sillalle hieman auringonnousun jälkeen. Sekä maisemat että  tunne sisällä rinnassa olivat täydelliset.

Sillan kahvilasta leijaili sieraimiin tuoreen kahvin tuoksu.  Siitä tuli mieleen selässä roikkuva juomareppu. Päätin nauttia kunnon siemaisut Gatorade-juomaa. Juomarepun putki oli kuitenkin umpijäässä, ja sulatusyrityksistä huolimatta juomat jäivät reppuun.

Juoksentelin sitten juomatta ja syömättä loppumatkan keväisessä auringonpaisteessa kohti näkötornia ja kahvilaa. Kahvilan edessä odottivat yllätyksekseni Vaimo ja Jason. Munkki kannettiin naaman eteen höyryävän kuumana. Se, ja Rio Cola maistuivat aivan pökerryttävän hyvältä.

Kun läksin jatkamaan matkaa näkötornilta takaisin kotiin päin, huomasin oikean nilkan sisäsyrjällä nopeaan tahtiin lisääntyvää rasitusta, ja päätin sitten varmuuden vuoksi pääosin kävelllä loppumatkan. Matkaa tuli mittariin  jotakuinkin tasan 40km. Kyllä jäi hyvä olo koko päiväksi.

Ja nilkkakin alkaa jo olla likimain kunnossa parin päivän hoidon jälkeen.

Jason aloitti avantouintiharrastuksen jo alkutalvesta, ja nyt henkiset olosuhteet olivat täydelliset sille, että tilaisuuden tullen uskaltauduin eilen mukaan Rauhanniemen kansankylpylään.

Paikka on hämmästyttävä. Parkkipaikalta tutkailtuna niemenkärjessä sijaitsevat kansankylpylän keltaiset rakennukset näyttävät aivan normaaleilta. Mutta kun rakennuksen kulman taakse astuu, siirtyy aivan kuin toiseen maailmaan.

Höyryävät ihmiset seisovat tai istuvat tyytyväisen näköisinä uimahoususillaan pihalla lumihangessa, joillakin on päässään pipo, joillakin tossut. Nenään leijailee saunan ja makkaran tuoksu. Ilmassa väreilee rauhallisuus ja kiirettömyys.

Yritin määrätietoisesti rakentaa paniikkia, mutta ei se näissä olosuhteissa kyllä mitenkään onnistunut. Ei edes avantoon ensimmäistä kertaa kävellessä. Etukäteen kuvittelin, että veteenkastautumista voisi jotenkin hyvinkin tarkkaan jälkikäteen kuvailla ja sillä fiilistellä, mutta ei se oikeastaan ollutkaan se varsinainen juttu. Vähän niinkuin wasabin kanssa, varsinainen hyvänolon tunne tulee aaltoina, jälkikäteen. Tuntui siltä, että aina uuden avannossa käynnin yhteydessä nämä hyvänolon aallot ikäänkuin vain keräsivät voimaa ja kasvoivat.

Yhtä asiaa pystyn kuitenkin etäisesti kuvailemaan, ainakin mieslukijoille. Avannosta nousun jälkeen tuntuu  nimittäin siltä, kuin kivekset supistuisivat ja  romahtaisivat punaisen jättiläisen tavoin valkoiseksi olemattoman pieneksi kvarkiksi, ja sitten häviäisivät kosmisen pihahduksen myötä lopullisesti. Tätä tunnetta lukuunottamatta olo tuntuu jo noin kymmen askelta avannosta nousun jälkeen kokonaisvaltaisen lämpimältä.

Kvarkki-varauksella suosittelen avantouintia lämpimästi. Itse ainakin menen uudestaan!


Postimies toi pääsiäiseksi läjän lukemista.  Kirjoittelen näistä myöhemmin mitä mieleen jäi.

Syökää mämmiä ja juoskaa!

Veitsen terällä

... on Skotlannin juoksu nyt. Edelliset kolme viikkoa meni kantapäätä potiessa, ja juuri kun sunnuntaina arvioin että nyt sillä voisi alkaa varovasti juosta, iski jo vuoden toinen flunssa. Tämä viikko menee tässä.
Tulee siis näillä näkymin kuukausi juoksutonta aikaa juuri siihen kohtaan, jossa olisi oikeasti pitänyt kelata 70-100 kilometrisisiä viikkoja ja kaikkien aikojen huippukuntoon.

Sen sijaan olenkin nyt siis rapakunnossa.

Ja vaikka olen uintia ja sisäpyöräilyä tehnytkin reilut kymmenisen tuntia per viikko, niin juoksukunto on  kyllä varmasti ihan kuralla jahka nyt edes joskus koiville pääsen.

 Parhaimmillaankin kerkeän saada ehkä ennen Skotlantia alle 40-70-90 km viikot, ja sitten lepoa.

En nyt kyllä luovuttamassa ole, mutta näin kevyellä valmistautumisella on odotettavissa ihan oikea elämys, tai ehkä pikemminkin kuolemus.

Kaksi viikkoa allastelakalla

Kaksi viikkoa sitten juoksin Sorvassa ensimmäisen niukasti ultrajuoksun puolelle menevän hölkän. Ja niinhän siinä kävi, että aktivoin siinä loppumatkasta jonkinlaisen rasitusvamman vasempaan jalkaterään, -ja erityisesti kantapäähän. Ao. kinttu oli oireillut jo pari viikkoa aiemmin koska juoksumäärät olivat rajusti yhtäkkiä nousseet (tammikuussa 268km), mutta kunnon hölmöläisen tapaan ajattelin sen jo kestävän.

Kävin juoksun jälkeen hierojalla, ja siinä piipahti nopeasti fysioterapeuttikin ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa kinesioteippejä. Olin oikeastaan melko yllättynyt, kun heti teippauksen jälkeen hierontapöydältä poistuessa huomasin, että ihan kaikken terävin kärki oli kivusta poistunut. (ks. video plantaarifaskiitin kinesioteippaus) 

Ehkä todennäköisimmin kyseessä voisi nyt siis olla plantaarifaskiitti. Voi se tietty olla jonkinlainen pikkuriikkinen rasitusmurtumakin, mutta mistä noita tietää. Lepohan se kaikkeen lääke on, ja mitään kipsauksia sun muita juttuja noihin ei tehdä.

Mutta ei mitään pahaa, ettei hyvääkin. Olen uinut tässä viimeisen kahden viikon aikana reilut 23 kilometriä, useampia yli 3km pätkiä ja kerran 5km. Ja yhteensä enemmän kuin koskaan.

Ja jotain taikaa nuo pitkät uintisiivut ovat tehneet. Siinä parin tunnin uinnin viimeisen 30 minuutin aikana kaikki toimet tuntuvat muuttuvan jotenkin täysin automaattiseksi, hengityksen kaltaiseksi hommaksi. Siten, että itsensä kokee vain lipumassa rauhallisesti jossain gondolissa matkustajana eteenpäin ilman raskasta työntekoa.  Hetkellisesti kävi mielessä, että kääntyyköhän tämä  uiskentelu ihmisellä jotenkin automaattisesti ajanmittaan total immersion -uinnin suuntaan.


... mutta pientä paniikkia tämä parin viikon juoksemattomuus on kuitenkin jo nostanut pintaan, koska tuossa plantaarifaskiitin tapauksessa puhutaan ainakin interwebin luotettavissa tietolähteissä usein kuukausien parantumisajasta. Skotlanti ja 86 km Hoka Highland Fling -juoksu lähestyy vääjämättä ja iskee päälle 23.4. Ja sitä ennen pitäisi ehkä keretä vähän juostakin.


... vaan eipä hätiä mitiä, minulla on käyttössäni ainakin kaksi salaista asetta.  Ensinnäkin, olen kerännyt viimeisen parin kuukauden aikana useita kiloja lisää painoa. Osa on ehkä lihastakin, mutta on tässä kuitenkin ainakin ehkä viitisen kiloa "helpohkosti" tiputettavissa ennen Skotlantia. Se vie jo reilusti iskua pois jalalta, juostessahan iskun kilovoima kolminkertaistuu kuulemma.  Ja lisäksi toisekseen eilen huomasin, että koipi kestää ihan hyvin jo sisäpyöräilyä.

Näillä keinoin uskon saavani pula-tilanteesta niskaotteen kuten tuo reipas sukulainen omasta riivaajastaan oheisessa  kriisinhallintatekniikkavideossa.


ps. Ensi viikon alussa varmaan Endomondo -julkaisee Ultimate ENDOrser -kisan tulokset. Siinä taisi tulla meitin Suomen joukkueelle voitto jäsenmäärässä. Joka tarkoittaa sitä, että se pittää jollain keinoa lunastaa lupaus shortsi-juoksusta jääradalla. Ehkä päädyn samassa yhteydessä menettämään avantouinti-neitsyydenkin...