sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Elämäntapamuutosta ei ole ja nykytilan säilyttäminen on mahdotonta.

Vain kuukausi sitten juoksin Vantaalla ennätyksen rinkan kanssa. Voisi ajatella, että se oli kovinkin voimauttava kokemus. Niin se olikin, siihen asti kunnes saavuin tavoitteeseen menin voimalla eteenpäin. Sen jälkeen olen antautunut virran vietäväksi.

Meinasin ensin visualisoida tätä mustalla aukolla, ja sen ympärillä kaartelevalla satelliitilla. Tai hitaasti kohti koskea virtaavalla joella. En löytänyt täydellistä videota, joten pitäydytään faktoissa.

Mitään elämäntapamuutosta ei ole. Minun on täysin turha tuuduttautua ajatukseen, että jokin olisi perustavalla tavalla nyt toisin kuin aiemmin elämässäni. Olen sama mies. Sama ahmimishäiriö. Sama synkkä virta.

Nykytilan säilyttäminen on mahdotonta. Virta virtaa, uin tai en.  On täysin turha ajatella, että voin jotenkin maagisesti ja helposti säilyttää nykyisen kunnon ja henkisen motivaatiotason.

Paljon on kuitenkin muuttunut sitten marraskuun 2009? Miksi? Siksi, että olen aina asettanut tavoitteeksi seuraavan vastavirrassa näkyneen kiven, hypännyt koskeen ja uinut sitä kohti.

On vain yksi johtopäätös: Aseta tavoite, ja ui sorsa, ui!